Olimme PuoLiskoisen kanssa eilen oikein kunnollisella kävelyllä. Minä olen helposti ruskettuvaa sorttia ja parinkin tunnin ulkona olemisen seuraukset näkyvät ylävartalossa. Kävelin kävelyt topissa, enkä (mainittavammin) palellut. Tänä aamuna peiliin katsoessa huomasin olevani rusketusrajojen omistaja.

Näin eilisellä kävelyllä kevään ensimmäisen leppäkerttuni. Se mennä paarusti tuomen lehdellä. PuoLiskoinen yllytti ottamaan sen kädelle kävelemään, mutta en halunnut kiusata pientä. Ja se näytti niin tarmokkaalta ja tärkeältä muutenkin. Taitoin sen sijaan tuomesta kukkatertun ja haistelin sitä loppumatkan ajan.

Ilmottauduin nyt viikonlopun aikana baletin kesäkursseillekin. Tanssitauko jää lyhyeksi, vain parin viikon mittaiseksi.

Pyhän Hengen päivänä 

Eilen oli Pyhän Kolminaisuuden päivä, eli helluntai. Olen aina rakastanut tätä kevätkesän vaihetta. Aleksis Kiven aikaa, vaalean vihreyden aikaa. Uskonnollisessa mielessä helluntai ja Pyhän Hengen vuodattaminen ovat minulle vaikeasti käsitettäviä asioita – täytyy vain suhtautua niihin terveellisellä nöyryydellä.

Matteuksen evankeliumin 12. luvun jakeet 31-32. ovat ankaraa luettavaa: ”Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi, mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.”

Joskus minua vaivaavat yritykset tulkita Raamattua hämärästi ja monimutkaisesti. Tiedän sanan ”pilkata” merkityksen noin suurin piirtein ja tiedän Pyhän Hengen olevan yksi Pyhän Kolminaisuuden persoonista. Tässä ei siis pitäisi olla mitään monimutkaista?

Nuorempana tuskastuin yrityksiin valjastaa Jeesuksen sanat ”sallikaa lasten tulla minun tyköni” perhesuunnittelun vastaiseen taisteluun. Aika kaukaa haettua! Samoin Pyhän Hengen pilkka on vaatimattoman mielipiteeni mukaan juuri sitä, mitä sillä tarkoitetaan. Se ei ole ylinopeuden ajamista, toiselle varatun parkkiruudun omimista, naapurin syntymäpäivän unohtamista, siskon uuden poikaystävän moittimista, tai CV:ssä valehtelemista.

Nämä mainitsemani tempaukset saattavat noin muuten olla ikäviä ja vääriä tekoja, mutta niistä ei saa väkisin vääntää sen enempää kuin mitä ne ovat. Minusta ainakin on varminta ottaa Raamattu sellaisena kuin se on kirjoitettu.