Vuosi on taas vierähtänyt sille tolalle, että on aivan pakko muistaa tätä Laurin päivää jotenkin. ”Syystä Laurista, kevättä kynttilästä”, totesi vanha kansa ja minä olen innokkaana siteeraamassa. Ehkä jopa toiveikkaana: onhan tämä kesä ollut poikkeuksellisen kuuma. Nyt kuitenkin odotellaan Laurin hallaa. Ja yöt ovat viileitä, viileitä ja pimeitä.

Vanhojen uskomusten mukaan puut eivät enää Laurinmessun jälkeen kasva, näin tietää Kustaa Vilkuna kertoa. Meidän pihavaahteramme, vihreä lapsemme, on tänä kesänä kasvanut kunnioitettaviin mittoihin – sen latvukset heiluvat jo korkeammalla kuin talon katto – joten tämänkin asian voi ottaa levollisesti. Enpä yllättyisi vaikka puu ensi kesänä kurkottaisi taivaaseen asti, sellainen on kasvun vauhti ollut.