PuoLiskoinen on selvästi jo hiukan paranemaan päin, jaksaa kujeillakin jo. Tänä aamuna – en nyt muista kellon aikaa, kukonlaulun aikaan kai tämä tapahtui – hän hiippaili vuoteen viereen pikku laatikko kädessään. Minä olin tuossa vaiheessa ihan unenpöpperössä. PuoLiskoinen laittoi (tulitikku)laatikon korvani viereen ja vihaisesti siellä pörisi! Mokoma oli sulkenut alakerrasta löytämänsä kauhean kokoisen ampiaisen laatikkoon ja ilahdutti nyt sillä aamuani.

Minä tietysti säpsyin ja kauhistuin tuota surinaa, satun nimittäin pelkäämään kaikkia ampiaisia ja mehiläisiä ja muita pistäviä. PuoLiskoinen vapautti pikkuhirviön elävänä luontoon – käsittämätöntä toimintaa. Minä olisin tappanut sen. PuoLiskoinen ei koskaan tapa hämähäkkejäkään, kun taas minä surmaan ne surutta. On turha jättää niitä henkiin, tulevat vielä hyväkkäät meille uudemman kerran kiusaksi.

Tänään on muuten Ampiaisen Vangitsijan nimipäiväkin, pappismarttyyri Januariksen päivä. Beneventon piispa Januaris koki marttyyrikuoleman keisari Diokletianuksen vainoissa vuonna 305. Pakanat kiduttivat Januarista heittämällä hänet tuliseen pätsiin. Tuli ei vahingoittanut pyhää, eivätkä myöskään pedot suostuneet häntä raatelemaan. Lopulta kuolema tuli mestaamalla niin piispalle kuin muutamalle muullekin hänen seurassaan olleelle kristitylle.

Ikkuna on auki ja sisälle kuuluu lintujen laulu vielä iltakymmeneltäkin. Lännessä näkyy valoa taivaanrannassa, aurinko siellä on menossa mailleen. Mietin 1700 vuotta sitten elänyttä ja kuollutta miestä. Mietin julmuutta, rakkautta, halua elää ja kuolla jonkun itseä suuremman puolesta.