Luen Johannes Viiniköynnöksen Palavaa ruokoa. Tämä pohjoisen Irakin alueella vaikuttanut erakko eli 700-luvulla ja islamilainen mystiikka, suufilaisuus, on luultavasti saanut vaikutteita hänen kirjoituksistaan. Niin kiertävät ajatukset ja mietteet, niin kulkevat ideat yhdestä paikasta toiseen.  

Näiden tekstien runollisuus on lumoavan kaunista. "Oi salaisuutta! Ihmetys kohottaa hurmokseen ne, jotka kulkevat valossa. Herra on kirkas ja kaunis maa. Minne kaikki ovat kadonneet edestäni? Kaiken Herra on kaikki, mitä on näkyvissä. Missä minä itse olen, sitä en tiedä, sillä Kauneimman kauneus on vanginnut sydämeni."

Horjuva joutsen

Baletissa oli taas kovin riittämätön olo. Kuinka helposti alkaakaan luulla osaavansa ja kykenevänsä, kun vain on tanko siinä sopivasti käden ulottuvilla. Tänään harhaluulot romahtivat, kun teimme normaalisti tangolla työstetyt ronde de jambe-sarjat keskilattialla. Koko (vähäinen) taito meni pystyssä pysyttelemiseen. Siitä tietysti liikkeiden esteettisyys kärsi kovasti. Lopputulos oli häpeällinen. Onneksi en sentään mennyt nurin.