Kevyesti keskellä päivää tuli tehtyä (jälleen kerran) apteekkireissu ja siihen samaan sitten kierrettyä kolmen kirjaston kautta: Mynämäen, Naantalin Lietsalan ja Raision. Olen ollut kuin kissa pistoksissa jo pitemmän aikaa: Raisioon varaamani Hannu Rautkallion Moskovan päiväkirja 1989-1993 oli saapunut!

Aloitin kuitenkin Kaari Utrion kirjoituskokoelmalla Kiilusilmä feministi, eli miksi en enää matkusta junassa. Nyt tosiaankin on ongelmana liian runsas hyvien kirjojen määrä. Kun kuitenkin meillä ihmispoloilla on vain yhdet aivot ja kaksi silmää. On olo kuin olisi humalassa, kirjahumalassa.

Koko eilisen illan luin Sofi Oksasen Puhdistusta (romaaniversiota, en näytelmää). Pisti vihaksi. Minusta virolaiset ovat osoittaneet yli-inhimillistä pinnan pituutta venäläisten kanssa. Jos kuuluisin kansaan, jolla on niin kipeitä kokemuksia, niin ehkä olisin itse ensimmäisenä kampeamassa pronssipystejä pois paikoiltaan. Vähintään.

Täytyi tehdä vähän lahjaostoksiakin tänään. Minusta tuntuu, että tällä viikolla tulen tekemään vielä omiakin ostoksia. Lahjoja itselleni! Tekee kovasti mieli jotakin vaatekaupasta ja kengätkin houkuttavat. Toistaiseksi olen pitänyt suitset tiukalla, mutta se tilanne voi muuttua pian.

Nyt annan Utrion levätä ja tartun Rautkallioon. CD-soittimessa soi Haydnin säveltämä jumalainen musiikki Kristuksen viimeisistä seitsemästä sanasta ristillä. Teekuppi on puolillaan valkoista teetä, jo hiukan liikaa jäähtynyttä.