Lämmin jatkuu, mutta sunnuntaina se sai mausteekseen tuulen. Ramppaan Forecan sivuilla peläten joka päivä kesän loppuvan. Tänään Foreca varoittelikin viikon alun olevan viikonloppua viileämmän. Mutta ehkä siellä erehdytään, sellaista on sattunut ennenkin. Kesämieleni on yltiötoiveikas, haluton masentumaan. Kesäkorvani ovat herkät, todelliset tutkat: ne reagoivat autoradioon, kun joku siellä puhuu "loppukesästä" (miten niin loppu, elokuuhan on vielä edessä?) ja syksyn lähestymisestä. 

Victorian varjossa

Luen jo uudemman kerran Matthew Dennisonin kirjoittamaa elämänkertaa. The Last Princess: the devoted life of queen Victoria's youngest daughter on kirjan kuvaava nimi. Prinsessa Beatrice (1857-1944) oli kuningatar Victorian ja hänen prinssipuolisonsa Albertin nuorin lapsi.

Suurimman osan lapsuuttaan hän eli äitinsä leskensurun varjossa: prinssipuoliso, jota kuningatar jumaloi, kuoli Beatricen ollessa vasta nelivuotias. Kuningatar Victoria eli 40 vuotta miehensä jälkeen, mutta ei koskaan luopunut surupuvustaan. Prinssipuolison sureminen sai huikeat mittasuhteet ja vaikutti syvällisesti juuri Beatriceen, jonka tehtäväksi jäi olla äitinsä lohtu, sihteeri, seuranainen ja tuki. Kaikki yritykset aikuistua ja avioitua tyrmättiin päättäväisesti ja voidaankin pitää pienenä ihmeenä prinsessan suhteellisen myöhäisessä vaiheessa solmittua avioliittoa. Ihmeen arvoa pienentää se, että kuningatar salli sen tietäen sulhasen heikon aseman silloisessa Euroopassa pitävän tyttären miehineen tiukasti kotimaassa. 

Jälkimaailma tuntee Beatricen parhaiten äitinsä päiväkirjojen sensuroijana. Euroopan erään merkittävimmän hallitsijan päiväkirjojen kaunistelu, typistely* ja toimittaminen oli korvaamaton vahinko. Alkuperäisversiot tuhottiin ja kuningattaren päiväkirjat tunnetaan enää vain prinsessa Beatricen käden jäljiltä.

*) Kuningattaren päiväkirjat lyhenivät "toimitusprosessissa" noin kolmannekseen alkuperäisestä. Kuningatar oli itse ohjeistanut nuorimman tyttärensä tähän tehtävään: hänen kuolemansa jälkeen päiväkirjoista piti poistaa kaikki sellainen, joka saattaisi mahdollisesti loukata vielä elossa olevia ihmisiä. Pistäähän se miettimään päiväkirjojen lyhentynyttä ja siistittyä versiota. Kuinka paljon kunnioitettu kuningatar raivosi päiväkirjoissaan, syyllistyikö hän kirjallisiin kiukunpurkauksiin lähimpiään kohtaan? Tai tekikö kuten minä, piirsikö pilakuvia inhoamistaan ihmisistä?