Poistuminen kotoa ei ole enää itsestään selvä asia. Pitää katsastaa tilanne ajotiellämme: onko lunta satanut niin, että kolaamista tarvitaan? Vai onko tuuli vain ystävällisesti puhaltanut vanhat lumet sellaiseksi kinokseksi, joka on autolle ylivoimainen. 

Onneksi lumi ei ole estänyt kirjastokäyntejämme! Löysin lauantaina ihan sattumalta hyvin mielenkiintoisen teoksen, Gary Valentine Lachmanin Tajunnan alkemistit – kuusikymmenluvun mystiikka ja vesimiehen ajan pimeä puoli. Jos kuka vain on kiinnostunut siitä miksi kuusikymmenluvun vastakulttuuri 1. ihannoi Hermann Hesseä, 2. nosti Lovecraftin arvoon arvaamattomaan, 3. löysi sienestämisen ilot jne. jne., niin tämä kirja antaa kysymyksiin vastaukset. Lachman hallitsee aihepiirinsä, mutta tyyli on paikoitellen myös kirpeän humoristista. Nauru kohdistuu niin häneen itseensä kuin muihinkin aikakauden ylilyöjiin.

Toisesta hienosta löydöstä saan kiittää PuoLiskoisen tarkkoja silmiä. Mestarillinen Margaret Atwood on tehnyt uuden aluevaltauksen ja kirjoittaa rahasta ja taloudesta. Kirjan nimi on Velka ja vaurauden kääntöpuoli ja se tarjoaa muistikuvia Atwoodin omasta lapsuudesta, pohdintoja luotolla ostamisesta inhimillisenä toimintana ja yleisestä velallisuudesta. Kenelle olemme velkaa ja mitä? Pieni harmaa kirjanen haastaa kyseenalaistamaan.