Marcus Chown on kirjoittanut kiehtovan kirjan nimeltään Päättymättömät päivät kuolleena. Luin sen, ahdistuin ja lumouduin. Jotkut ilmaan heitetyistä ajatuksista olivat niin outoja, että tuntuivat scifiltä potenssiin kymmenen. En tiedä tahtoisinko elää, jos saisin varmuudella tietää olevani vain joku tietokonesimulaatio. Tai luultavasti haluaisin sittenkin elää – elämä on useimmiten eläjälleen kallisarvoista ja kaikki ajatuksetkin siitä luopumisesta tuntuvat vaikeilta.

Paikoitellen tieteisfilosofien ajatuskulut muistuttavat paljon vanhempien filosofien aatoksia. Ajatus simuloiduista tietokoneen luomista "ihmisistä" muistuttaa Berkeleyn tokaisua, jonka mukaan me ihmiset olemme olemassa vain Jumalan mielessä. Ajatus on sama, kieli- ja mielikuvat vaihtelevat. Berkeley puhui Jumalasta, nykyihminen puhuu superälystä tai supertietokoneesta.

Jotkut kirjassa siteeratut ajattelijat leikittelevät ajatuksella ylösnousemuksesta aikojen lopussa. Mutta tuossa ylösnousemuksessa on kristillistä pelkästään toimintaa kuvaava sana: fyysikko Frank Tiplerin ylösnousemus on tietokonesimulaatio (taas kerran!), jossa kaikki eläneet ja kuolleet ihmiset herätetään henkiin. Superäly on sen tekevä, uskoo Tipler, ja tuo ylösnousemus on kuin juutalais-kristillinen käsitys taivaasta. Tiplerin mukaan kuoleman hetkellä me ihmiset suljemme silmämme kuolonuneen ja sitten – koska kuolleelle aika ei kulu – heräämme henkiin entistä ehompina.

Minusta on mielenkiintoista, kuinka kristinuskosta innostumattomatkin ihmiset voivat tehdä omasta mielestään epätodesta tarusta totta. Idea ylösnousemuksesta kaappaa ihmisen, vangitsee ihmisen mielen, ja hän kehittelee ajatusta omista lähtökohdistaan tieteisuskon mukaiseen suuntaan.

Päivän sitaatti..

.. tulee Pablo Picassolta: "Tietokoneet ovat hyödyttömiä. Ne antavat vain vastauksia."