Luin Tordis Örjasaeterin* kirjoittaman kirjan Tove Jansson: Muumilaakson luoja. Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat aikaa sitten murhanneet sisäisen lapsensa^, koska olen aina nauttinut muumeista hyvin valikoiden: minun vinkkelistäni osa Muumilaakson tarinoista on loistavia ja osa pelkästään ikävystyttäviä. Muumien luojan oma elämä on tainnut olla kiinnostavampaa kuin hänen kirjojensa sivuilla seikkailevien pulleiden peikkojen.

Tove Marika Jansson syntyi vuonna 1914 helsinkiläisen taiteilijaperheen esikoiseksi. Isä Viktor Jansson oli kuvanveistäjä ja ruotsalaissyntyinen äiti Signe Hammarsten oli persoonallinen kuvataiteilija, piirustuksen opettaja, Ruotsin tyttöjen partioliikkeen perustaja, postimerkkien suunnittelija – monitoiminainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Perhe eli täyttä boheemielämää Helsingin Katajanokalla, Luotsikatu neljän ateljeehuoneistossa, huolimatta molempien vanhempien porvarillisesta taustasta ja äidin perheen papillisesta painolastista. Tove Janssonin elämän ensimaisema oli vanhempien ateljee, jossa pikku-Tovella oli isänsä nikkaroima oma parvi ja kesäisin mentiin Suomenlahden saaristoon. Rahaa ei koskaan ollut runsaasti – kukapa taiteilemalla rikastuisi – mutta elämä oli taatusti aina jännittävää. Tove Janssonin vanhemmat innoittivat häntä Muumimamman ja Muumipapan hahmojen luomisprosessissa. 

Örjasaeterin kirja on kirjoitettu muumien hengessä: Tove Janssonin elämää käydään läpi lyhyiden kertomusten avulla, joita muuten somistavat muumiaiheiset kuvat. Mikään pikkutarkka elämänkerta tämä ei ole, vaan kokoelma tarinoita, sukumuisteloita, tuokiokuvia. Ja sellaisena viehättävä, helpommin lähestyttävä kuin tipitarkka elämänkerta alaviitteineen. Täytyy varmaan seuraavaksi lukea Tove Janssonin lapsuuskuvaus Kuvanveistäjän tytär. Kesäkirjan olenkin tänä kesänä lukenut jo kaksi kertaa – en saa siitä tarpeekseni!  Örjasaeterin ansiosta tiedän Kesäkirjan isoäidin olevan Tove Janssonin äiti Ham ja Sophia-tyttö on Toven pikkuveljen Per Olovin tytär. 

Keskellä viikkoa

Vyötän itseni taisteluun pölyä ja likaa vastaan: on jälleen Siivouskoettelemuksen aika. Lahjoin ja motivoin itseäni ostamalla ihanan lilan mekon. Sitä voi pitää missä vain, siinä mekkosen hyvä puoli.

*) Örjasaeter on norjalainen. Hänen nimensä ensimmäinen kirjain ei oikeasti ole Ö, vaan se norjalaisten käyttämä, poikkiviivan halkoma O.  

^) Ei haittaa mitään, en sure menetystä.