Uskoin joskus joidenkin astiastojen säilyvän ehjinä ikuisesti. Museoissahan sellaisia on valvottuna, vartioituna, turvallisesti lasin takana piilossa. Kodeissa arvoastioita kohdellaan kunnioittavan varovasti – eivät nekään tunnu olevan vaarassa? Ikuisuus on kuitenkin tavattoman pitkä aika. Museoissa kolme sataa vuotta vanhat astiat ovat vielä nuoria siinä mittakaavassa. Museoissa tuhat vuotta vanhat astiat ovat vielä nuoria.

Jääkausi pyyhkäisee vielä joskus yli asuinsijamme ja silloin viimeistään moni asia katoaa. Nyt vaalitut ja hoidetut hautausmaatkin peittyvät tuhatvuotisiin jääkenttiin ja katoavat. Museot, rakennukset kaikenlaiset muuttuvat vain muistoiksi.

Rikoin eilen lautasen, jolta olin syönyt kakkupalan. Se masensi, mutta ikuisuuden näkökulmasta katsottuna sen täytyi tapahtua ennemmin tai myöhemmin.

Joutilas luokka

Lauantai oli baletiton. Tällä kertaa se ei johtunut minun sairastamisistani, vaan liikuntakeskuksen muuttuneista aukioloajoista. Urheilukilpailujen tullessa saavat baletinharrastajat väistyä, niin se vain on, olipa se sitten oikeudenmukaista tai ei (minun mielestäni ei).

Kävimme PuoLiskoisen kanssa Raision kirjastossa. Lainasin Thorstein Veblenin profeetallisen kerskakulutustuomion Joutilas luokka. Muita mielenkiintoisia mainittavan arvoisia valintoja olivat Yann Andréan Duras, rakastettuni ja Helen Taylorin Tuulen viemät. Edellinen on Marguerite Durasin rakastajan mietteitä, kirjeitä kuolleelle rakastetulle, muistoja menneestä. Yann Andréa muuten on Durasin miehelle antama nimi, rakkauden takia ehkä aidompi nimi kuin miehen kasteessa saama. Ehkä meidän kaikkien pitäisi nimetä uudestaan rakastamamme ihmiset, antaa heille meidän mielestämme sopiva nimi. PuoLiskoinen ainakin olisi Huu. Kolme kirjainta, joissa soi metsässä elävä tuuli. PuoLiskoinen viihtyy metsässä ja sen hiljaisuudessa, jossa tuuli vain on läsnä. Ja joskus eläinten äänet – pöllöhän myös huhuilee, joten siinäkin mielessä huu voisi olla mainio.

Tuulen viemät on ohut, mutta akateeminen tutkimus Tuulen viemän päättymättömästä viehätyksestä aina uusille katsoja- ja lukijasukupolville. Tämä kirja varmasti antaa jotain niin antaumukselliselle naistutkijalle kuin myös Vivien Leigh'n ja Clark Gablen ihailijoille.

Nyt minulla on aloittamisen vaikeus. On liian paljon kaikkea mielenkiintoista ja hyvää luettavaa ja opittavaa. Kunpa joku joskus päättäisi puolestani!