Olin tänään paikallisessa kirjastossa, jossa oli myös kirjojen poistomyynti. Tietysti sorruin ostamaan, kuinkas muuten – sattui olemaan poistettavien joukossa Merete Mazzarellan kirja Esitettävänä elämä. Ja juuri kun itse olen pitänyt pitkät puheet siitä, kuinka kirjoja ei saa enää kertyä meille! Alakerrassa ovat kirjahyllyt täynnä ja tilanne alkaa olla siltä osin aika hallitsematon.  

Kirjastossa oli myös Sinikka Rikkilän ikoninäyttely. Katsoin ja masennuin oman taitamattomuuteni vuoksi. En käsitä kuinka Sinikka Rikkilä saa maalaamiensa pyhien ihon niin tasaiseksi ja silmät niin eläviksi. Oma, itse maalattu ikoni näyttää hyvältä kun sitä katselee täällä kotinsa yksinäisyydessä. Vertailusta tulee paha mieli.