Minulla on jo monivuotinen perinne ottaa/otattaa kuvia itsestäni syntymäpäivän aattona. Tämäkään kerta ei muodostanut poikkeusta. On mielenkiintoista tarkkailla omaa ikääntymisprosessiaan.

Koko päivä on kulunut enemmän tai vähemmän juhlavalmisteluissa. Olen haahuillut ympäri kotia farkuissa ja tuntuu, kuin ei työ tekemällä loppuisi. Sain luettua Farah Diban elämänkerran. Kuten kollegansa kuningatar Noor, myös Farah Diba kuvaa elämäänsä ilman moniakaan yksityiselämää valottavia anekdootteja. Kumpikin Lähi-Idän mahtinainen katsoo itseään enemmän tai vähemmän kuningattaren roolin kautta.

Kuninkaidenkin elämänkerrat ovat kiinnostavia. Erityisen kiehtovaa on varmaan tietää saavansa kenet hyvänsä naisen, jota sattuu milloinkin haluamaan. Oikeastaan on sääli, ettei monikaan monarkki ole vaivautunut pohtimaan tätä julkisesti. Ensi silmäyksellä se voisi tuntua unelmatilanteelta, mutta asiaa tarkemmin pohtiessa kuva muuttuu. Kuinka tuollainen ihminen voisi koskaan olla varma lähellään olevien ihmisten rakkaudesta? Itse miettisin varmasti koko ajan ihmisten motiiveja. Rakastetaanko minua todella, vai rakastetaanko rajoittamatonta osto-oikeutta Pariisin muotihuoneissa? Uskaltaisiko sellaisessa tilanteessa oikeasti luottaa kehenkään ja päästää ihmisiä lähelleen.

Tätä huomista syntymäpäivää maustaa edelleenkin ikoni-innostus. Kuvassa olen minä ja kaikki kotimme ikonit. On ikoninurkkaus ja öljyämistä vaille valmiit tuoreet ikonimme pikku pöydällä.

Seuraavassa minä olen sivuttain..

PuoLiskoinen halusi välttämättä kuvan, jossa hänellä näyttäisi olevan sarvet päässään!

Minä leivoin syntymäpäiväkakkua..

.. Kävin Myllyyn avatussa Leonidaksessa ja ostin muutaman suklaan..

Ja pihalla kukkivat kauniisti lupiinit, nuo vahvatahtoiset!