Kesken miellyttävän lauantaiehtoon saimme vikisevän vieraan. Katselimme juuri kirjastoelokuvaa (Jan Guilloun kirjaan perustuvaa Pahuus-DVD:tä) kun havaitsimme hiiren jaloa rauhaa henkivässä kirjastohuoneessamme. Kyllähän se katselunautinnon pilasi: hiiri piti saada ohjattua kenkälaatikkoon ja sitä kautta poistoon ja vaikka tempaus onnistuikin (kiitos PuoLiskoisen, ei minun), niin silti tunnelma oli särkynyt. Mietin vain koko ajan hiiren aiheuttamaa saastaongelmaa. Mitään puhtaita eläimiähän ne eivät ole ja voivat kai levittää tautejakin. PuoLisko-parka sai pyydystystehtävän lisäksi heilua Tolun ja talouspaperin kanssa minun toimiessani päällysmiehenä tyyliin "tuolta vielä…"
Hiiri taisi kuitenkin olla sairas tapaus. Ei yhtään ihmisarka ja muutenkin – onhan se nyt omituista tuolla lailla tulla. Varastohuoneen kautta se oli hiipparoinut ilahduttamaan meitä seurallaan – paha virhe.
Elokuva oli kuitenkin hyvä, vaikka hiiri teki parhaansa pilatakseen sen meiltä. Ei ihme, että se sai Oscar-ehdokkuuden vuonna 2004. Jan Guillou on yleisemmin tunnettu hiukan lapsekkaiden jamesbondmaisten agenttihahmojen luojana, tai historiallisten seikkailuromaanien kirjoittajana. Pahuudessa hän kuitenkin ottaa askeleen vakavampaan suuntaan ja kuvaa todellisiin tapahtumiin pohjautuen nuorten maailmaa, sen vahvemman oikeus-mentaliteettia, niin ettei vertaus William Goldingiinkaan ole liian kaukaa haettu.
Pahuus kuvaa perheväkivaltaisessa ympäristössä kasvanutta teinikovista Erik Pontia (Guilloun alter ego, tuttu nimi näistä jamesbondeista), jonka lukioon pääsy on vaakalaudalla ja vaatii vuotta sisäoppilaitoksessa. Sisäoppilaitoksessa on tarkoitus kasvattaa Ruotsin eliittiä: opetuksesta vastaavat 30-luvulle jämähtäneet opettajat ja järjestyksestä pitää huolen toverikuri. Käytännössä toverikuri tarkoittaa laillistettua, kaikkien hyväksymää koulukiusaamista, jossa alkaa loppua kohti olla henki ja terveys vaarassa. Erik Ponti kiinnittää nöyristelemättömällä käytöksellään oppilasneuvoston johtajan Otto Silverhielmin huomion. Siitä alkaa kujanjuoksu ja tahtojen taistelu.
Elokuvan lisämateriaaliin kuuluu Guilloun haastattelu. Siinä hän sanoo olevansa ainoa tuosta koulusta julkisuuteen noussut henkilö. En voinut olla miettimättä mitä muille tapahtui.
Odottamaton käänne jutussa taitaa olla Guilloun koulutoverien reaktio Expressenissä. Heidän mukaansa kirja – ja tietysti myös elokuva – on pelkkää valetta. Ilmeisesti moni on myös menestynyt elämässään keskimääräistä paremmin: joukossa on lääkäreitä, juristeja, New Yorkissa sijaitsevan maailmanpankin Itämeren-alueen johtaja, ynnä muuta vastaavaa. Moni myös kiistää kaiken koulukiusaamiseen viittaavan sisäoppilaitoksessa.
Meillä kaikilla on oma totuutemme, eikä kahta samanlaista taida olla.