Olin tänään paikallisessa kirjastossa ja ihan sattumalta katse vaelsi myytävien kirjojen hyllyyn. Ja siellä oli helmi, löytö, harvinaisuus: L. Onervan Valitut teokset. Kokoelmateos pitää sisällään Mirdjan, novelleja ja kertomuksia! Olihan se tietysti ostettava, vaikka periaatteessa olen edelleenkin kirjojen määrän rajoittamisen kannalla. Poikkeuksia kuitenkin on!

Tänään olen omistanut paljon aikaa Lionel Shriverin romaanille Poikani Kevin. Kirja on varsinainen joka äidin painajainen. Kouluammuskelijan äidin kirjeiden kautta muodostuu kuva pojasta, jota on vaikea määritellä. Psyykkisesti sairas, huono-onninen, vai peräti riivattu? Itse olisin taipuvainen ajattelemaan viimeistä vaihtoehtoa. Kirjan Kevin vaikuttaa karmaisevalta tenavalta, varsinaiselta Halloween- ja Omen-elokuvien lapsihirviöiden ristisiitokselta. Pahinta on kuitenkin kaiken realistisuus: ei ole mitään yliluonnollista pahaa, ihmistä suurempaa pahuutta. On vain mätä omena.