Kirkas viikko on alkanut, pääsiäisilo jatkuu! Linnut laulavat ja lumi sulaa – jokin on taas liikahtanut ja kevät astuu askelia eteenpäin. Minä olen toistaiseksi päässyt eroon painajaisista ja näen unia vain vaateostoksista.

Sopivasti (?) Suurella viikolla järjesti Cernkin hiukan jännitystä meille ihmisparoille. LHC-helvetinkone tuotti protonisuihkuja ja törmäytti niitä toisiinsa lähes valon nopeudella. Tarkoituksena oli synnyttää kokonaan uusia alkeishiukkasia ja päästä mahdollisimman lähelle alkuräjähdyksen ensihetkiä. Fyysikot ympäri maailman olivat tohkeissaan. Minä mietin mustia aukkoja, kaikkia mahdollisia pieniä yksityiskohtia, erehtymisen helppoutta.

Lukukokemuksia

Luin Ian McEwanin esikoisen, romaanin nimeltä Sementtipuutarha. Pidin siitä, se teki vaikutuksen kärpästenherramaisuudellaan. Orvoiksi jääneet sisarukset luovat oman versionsa kotielämästä ilman aikuisten apua ja tulos on surullisen puutteellinen. Lasten ja nuorten kohtalon lisäksi kirja herättää aiheellisen kysymyksen: kuinka paljon oikeastaan tiedämme naapureistamme? Ihminen voi elää ja kuolla sittenkin niin näkymättömästi – vai onko kyse sittenkin ympäristön haluttomuudesta nähdä?

Vähemmän merkittäviä lukukokemuksia olivat Irina Krohnin Tottelematta paras ja J.P. Roosin Mieheltä. En oikeastaan näe mitään syytä hakea Krohnin kirjaa kirjastosta tai ostaa sitä – kotimainen blogilistamme tarjoaa aivan riittävästi perhe-elämää, lapsia ja vanhemmuutta käsitteleviä blogeja. Ja vieläpä aivan ilmaiseksi! J.P. Roosin kolumnikokoelma on jylhästi nimetty, ehkä lukijan hämäämiseksi. Teksti nimittäin ei vaikuta erityisen ”mieheltä” ainakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Sen verran valittavaa se on.