Muistan monet tunnit kirjastossa lukien yhtä kun olisi pitänyt lukea toista, herkutellen hyllyjen aarteilla. Ja se huonoa omatuntoa aiheuttava olo, kun oikeasti käyttää aikaansa johonkin ylimääräiseen – niin kutsuttuun turhuuteen. Jane Austen, kaikki hänestä kirjoitettu, on itselleni ollut tällainen luvaton herkkupala. Austenismi on minulle yksi harrastus lisää.
Antaumukselliselle austenistille on melkein pakollista katsoa myös Austenin teoksiin pohjautuvat elokuvat ja televisiosarjat, vaikka ne pettymyksiä tuottaisivatkin. Ja miksipä ei myös tätä tuoreinta, kirjailijan omaan elämään perustuvaa elokuvaa Jane Austenin jalanjäljillä.
Elämänkerturit ovat usein kuvailleet Austenin omaa elämää tapahtumaköyhäksi. Hän ei matkustellut, avioitunut, ei loistanut seurapiireissä. Austen eli vaatimattoman, naimattoman papintyttären elämää, jossa ei ulkonaisesti tapahtunut paljon. Elokuvan tekijät ovat pyrkineet antamaan selityksen Austenin romanttisille ja todenmakuisille romaaneille: hänellä täytyi siis olla joku, hän oli varmasti kokenut rakkauden.
Minun lukemani Austenin elämänkerrat eivät suo paljonkaan täsmällistä tietoa kirjailijan rakkauselämästä. Hänen uskottunsa ja sisarensa Cassandra hävitti sydämenasioihin liittyviä papereita ja kirjeenvaihtoa. Austenin ajassa ja kulttuuriympäristössä tämä nykyinen julkisuuden tavoittelu ja kaikkien asioiden – yksityisimpienkin – esille paneminen olivat sopimattomia, varsinkin kun kyseessä oli naimaton nainen. On esitetty käsityksiä rakkauselämään liittyvästä "pettymyksestä", jonka Austen olisi kohdannut. Pettymys on voinut tarkoittaa monia asioita, rakastetun kuolemaa tai hylätyksi tulemista.
Elokuvassa Janen rauhallisesti sujunut elämä muuttuu irlantilaisen Tom Lefroyn saavuttua perheen vieraaksi. Lefroy on mies, jolla on Maine: hän on hurvitellut suurkaupungin yössä, hän on mies lihaa ja verta – naiset eivät ole hänelle tuntematon käsite, eikä hän kaihda nyrkkeilyn kaltaista urheilua. Lefroy on taloudellisesti riippuvainen enostaan, eikä saa tältä lupaa avioitua vähävaraisen Janen kanssa. Lefroyssa vilahtelevat Austenin sankarit ja konnat, sankarikonnat: hänessä on Darcyn veroista ylpeyttä ja hän sanailee Janen kanssa kuin Darcy Elizabethinsa kanssa konsanaan. Kihlauduttuaan rikkaan tytön kanssa Tom Lefroy on kaiku Järki ja tunteet-romaanin Willoughbystä, lukuisilla hurmaavilla piirteillä varustetusta miehestä, joka kuitenkin pistää lompakon vaatimukset sydämen tarpeiden edelle.
Elokuvan Jane Austenissa vilahtelevat Elizabeth Bennet ja Marianne Dashwood. Karatessaan Tom Lefroyn kanssa avioitumistarkoituksessa hän tuo mieleen Lydia Bennettin Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Hän vastaanottaa kosintoja miehiltä, joita ei rakasta tai kunnioita. Äiti-Bennetin tapaan myös Janen äiti painottaa taloudellisesti onnistuneen avioliiton merkitystä. Kirjailija ei kuitenkaan suostu solmimaan järkiliittoa.
Olen lukenut Jane Austenin kerran suostuneen avioliittotarjoukseen – vain muuttaakseen seuraavana päivänä mielensä. Näin käy elokuvassakin. Jane hyväksyy varakkaan miehen kosinnan, mutta lopulta päätyy valitsemaan itsenäisen, yksinäisen elämän, koska ei (jälleen rahallisista syistä) voi sittenkään saada Tomiaan.
Minusta elokuvan tarina oli viehättävä ja viihdyttävä. On kuitenkin selvää, että elokuvan Jane Austen on todellakin roolihahmo, fiktiivinen henkilö, enkä lähtisi pitämään tätä elokuvaa minään ehdottoman autenttisena kuvauksena Austenin elämästä tai hänen romaaniensa synnystä. Anne Hathaway on kaunis ja kauriinsilmäinen, Tom Lefroyta esittävä James McAvoy on ehkä himppusen verran mitäänsanomaton ollakseen maat mullistava sankari. Visuaalisestikin tämä elokuva oli kaunista katsottavaa herkutellessaan Albionin vehreillä maisemilla.
Pieni, mutta paha
Luin uutisen minikokoisesta hirmuliskosta! Tämä olento on ollut noin kanan kokoinen ja painanut pari kiloa. Otus on ihan oikeasti ollut lihansyöjä, varsinainen peto kynsineen ja vietteineen. Se söi kai kaikkea mitä suinkin pystyi kokonsa puolesta saalistamaan: hyönteisiä, nisäkkäitä – ehkä jopa dinosaurusvauvoja. Kummajainen eleli noin 75 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa.
Kuulostaa vähän äitini koiralta.