Lauantai-iltapäivää sulostuttaa tuli kaakeliuunissa. Se rätisee ja lasin takana liekit tanssivat omia kuvioitaan. Lopulta jäljellä on oranssinpunainen hehku ja hiillos, asioiden ennustettava lopputulos.

N-koirat nukkuvat päiväunet sylissäni. Nautimme yhdessä tulesta – siitä, että on lämmin. Radiossa nuori mies, tai nuoret miehet, peräävät oikeuksiaan. Niitä perää nykyisin kovin moni. Velvollisuuksista ei sen sijaan puhuta mitään. Taitaa olla jo sananakin vanhentunut ja tylsä. Eletään uudenlaista aikaa ja kaikki on hyväksyttävä. Epäilyksille ja eettisille vakaumuksille ei ole tilaa, ei ainakaan jos ne ovat ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa. Tiedonvälityskin on korvattu tunteenvälityksellä: media pyrkii luomaan tunnemyrskyjä, jotka viihdyttelevät ja kiihdyttelevät meidät läpi pimenevän syksyn. Asiasisällön puute saa toki jotkut ahdistumaan, mutta kai sentimentaalisuuden pitää vain riittää.

Joonan kuulumiset

Eilen ikonimaalattiin. Tähän asti profeetta-parkani on elänyt elämäänsä suttuisessa ikonissa, josta puuttuivat reunat ja rajaukset. Nyt reunukset on tehty: ylä- ja alareunassa on sentin rajaus ja sivuilla puoli senttiä. Rajat on maalattu kauniilla vaaleanpunaisella, melkein samalla värillä kuin ikonini taivas. Lisäksi tein kaikenlaista pientä, mutta sitäkin välttämättömämpää siistimistä. Tiplu sinistä väriä mereen, hiukan ruskeaa vuoriin, keltaokraa rakennuksiin. Yleisvaikutelma siistiytyi huomattavasti.

Rajat ovat tärkeitä, ikonissakin. Ne kertovat mistä jokin alkaa ja mihin se loppuu. Rajat määrittelevät meren ja maan, kaupungin ja vuoret. Ilman niitä taitaisi maalaus olla vain turhaa sekoilua ja sottaamista.