Eräs tuttava kertoi joskus vuosia sitten skitsofreniaa sairastavasta sukulaisestaan. Keskustelu käytiin Turun yliopiston opiskelijoiden suosimassa kurssikirjaston kahvilassa kahden höyryävän teekupin yli. Harvemmin siellä tuli mitään syötyä – syömiseen käytettävä aika oli pois keskustelusta, joten pakko oli priorisoida.

Suvun piirissä skitsofreenikkoon suhtauduttiin kielteisesti ja häpeillen. Hänellä oli tapana tehdä ihmeellisiä asioita: kerran hän oli lähettänyt sisarelleen kirjeen, jossa ei ollut mitään muuta kuin noin ruokalusikallisen verran kahvia. Ei kirjoitettua viestiä. Minusta tuo tempaus oli kuin runoilijan tekemä. Kirjeen saanut sisar oli suhtautunut siihen ylenkatseellisesti ja perheen piirissä puolittain tuhahtanut ja puolittain ilkkunut lähettäjän kummallisuutta.

Kaikista elämäni varrella kuulemistani anekdooteista tämä on jäänyt mieleen pysyvästi. Mitä kahvikirjeen lähettäjä yritti sanoa tuolla kirjeellä? Oliko se yritys ottaa kontaktia ("hei, olisi kiva tavata ja juoda kuppi kahvia kanssasi"), vai oliko se mielenosoitus ("senkin kahvinjuojat ja hannatädinkakkujen purijat, tätä kieltä te vain ymmärrätte")? Kunpa tietäisin.

Pääsiäistä odotellessa..

Ostin eilen askartelulehden. Pian on taas aika aloittaa pääsiäiskorttien väkertäminen, siksi ostos. Taika-lehdestä saa ihan mukavia ideoita, tosin muuntelen ja jalostan niitä aina oman tarpeeni mukaan.