Oli pakko käväistä eilen kirjastossa lainaamassa Kalle Päätalon Kunnan jauhot. Ei ole ihme. että se on aina lainassa: se taitaa olla Iijoki-sarjan mielenkiintoisin teos. Edellinen osa, Tammettu virta, päättyi Kallen isän mielenterveyden järkkymiseen. Kunnan jauhot vie lukijan syvemmälle sairaan mielen tragiikkaan keskenkasvuisen pojan silmin nähtynä.

Nykyisin suurin osa suomalaisista on jollakin tavalla tulonsiirtojen piirissä. Päätalon lapsuudessa "kunnan jauhojen" syöminen oli häpeä. Tilanne oli vielä tavallista kärjistyneempi, olihan perheen isä aiemmin tunnettu ahkeraksi työmieheksi. Ruoan tullessa kerjuun kautta alkaa myös ympäristö kiinnittää huomiota perheen tilanteeseen ja lausua siitä mielipiteitään. Mielenterveyden ongelmien ja laiskuuden välille vedetään yhtäläisyysmerkit.

Kirjoissa esiintyvä mielisairauden sanasto on nykyihmisen silmiin huvittava ja kaukana poliittisesti korrektista. Mielenterveyden järkkymisestä ei puhuta, vaan asia ilmaistaan toteamalla, että "on se Herkkokin tullut raivoon". "Hulluksi tuleminen" oli kaunistelematon yleisilmaus, joka kattoi kaikenlaiset mielenterveydelliset ongelmat.