Esityskoettelemus on ohi! Onnellisesti ohi! Mutta yhteensä neljä tuntia siihen meni tänään kaikkineen, lyhyttä Esitystä varten.

Olimme paikalla kello 14. Harjoittelimme ja taas harjoittelimme, meikkasimme, laitoimme hiuksia. Totuttelimme tilaan, näyttämöön ja katsomoon. H-hetki koitti 17:30.

En tahdo kuulostaa omahyväiseltä, mutta kyllä tosiasiaksi jää kaikinpuolinen loistokkuutemme. Me olimme kuningattaria. Oli sellainenkin aika, kun esiintymisasumme saivat minut epätoivoiseksi. Niissä tuntui olevan jotakin epäilyttävää 80-luvun henkeä (ja minä yritän parhaani mukaan unohtaa koskaan eläneenikään 80-luvulla, 80-luvun muodin orjana) värien ja tyylin puolesta. Ihme kuitenkin tapahtui: ne toimivat! Kirkkaissa valoissa kirkasvärinen vaate ei näytä pahalta, vaan juuri sopivalta.

Pitkästä aikaa tuli käytettyä punaista huulipunaa. En ole vuosiin tehnyt sitä: puuteroinut huulia, levittänyt niille punaisinta punaa, taputellut liikoja pois, puuteroinut uudestaan ja punannut toiseen otteeseen. Kaikkien taiteen – ja naistenlehtien – sääntöjen mukaan. Löysin oikean sävyn kokeiltuani ensin monia muita.