Olin Salossa tänään. Eräs hyvä ystäväni asuu siellä, joten tuo pienoinen Nokia City on tullut hyvinkin tutuksi vuosien varrella. Menin sinne bussilla, kuten on jo perinteeksi muodostunut. Kun tulee ja menee linja-autolla, niin eivät omatuntoa rasita juodut yksi tai kaksi lasillista viiniä (ja gin tonic).

Avasimme terassikauden tänään. Niin kesäistä oli, että pystyi hyvin olemaan pelkkä samettimekko päällä nauttien auringonpaisteesta. Salo on pääsääntöisesti nuorten ihmisten kaupunki: siellä tuntee itsensä helposti tantaksi. Terassillakaan asiakkaiden keski-ikä ei päätä huimannut. Ystäväni ja minä, meidän juttumme olivat taas maailmoja syleileviä, me olimme varsinaisia hengen jättiläisiä lilliputtien maassa. Viereisessä pöydässä nimittäin kuulin kolmihenkisen seurueen keskustelevan Conan Barbaari-elokuvien eeppisistä ulottuvuuksista.

Päivän kääntyessä iltaa kohti oli kädessäni Mauserin pistin, elämyksiä täynnä siis tämä päivä. Kotiin palatessa taivaanranta oli punaista ja kultaa.

Haluaisin…

• oppia soittamaan kanteletta
• tietää milloin ja miksi opin sellaisen sanan kuin julkisivuremontti
• lakata hermoilemasta Esityksiä ja jättää ne Herran haltuun