Talvisodan tasavuodet vaikuttavat minuunkin. Tänään katsoin YleAreenalta mainion suomalais-venäläisen dokumentin Sota ilman voittoa. Pelkäsin hiukan katsoa sitä, mutta onhan noista Naapurineljänneksistä ja Näin naapurissa-hölmöilyistä onneksi jo aikaa. Heikki Ylikangastakaan ei näytetty liikaa.
Ajattelin jatkaa aiheen parissa ja lukea uudestaan Wolf Halstin Talvisodan päiväkirjan.
Nuppusaurus
Eivät ne kuolleetkaan sukupuuttoon, hirmuliskot nimittäin! Keksin juuri, että meillä on nuppusaurus. Se on mutaatio: koira, jolla on hirmuliskon geenejä sisuksissaan. Uskoisin sen olevan osittain tyrannosaurus – js paino sanan kolmella ensimmäisellä tavulla.
Siivouspäivät eivät ole nuppusauruksen suosikkeja. Olen totuttanut sen imuriin, niin ettei se pelkää sitä. Mitään rakkaussuhdetta ei kuitenkaan ole kodinkoneen ja koiran välille syntynyt. Lähinnä voitaisiin kai puhua sietämisestä ja varovaisesta uteliaisuudesta. Imurin suulakkeilla se leikkisi mielellään, mutta minäpä en anna.
Siivouspäivinä otuksemme narisee usein. Se siis pitää sellaista ääntä, jota tyytymätön ihminenkin voisi pitää. Nuppu on kodinhoidon suhteen hyvin suurpiirteinen: sitä eivät haittaisi pölylampaat ja likalattia. Minähän se olen näissä asioissa suvaitsematon ja pidän tiukkaa linjaa.
Janne B. – 1:32, Keskiviikkona 2. Joulukuuta 2009.:
Minä katsoin tuon myös areenasta tänään, vaikuttava. Kuvat, kertomukset ja näkökulmat avartavat aina paremmin sitä, mitä esimerkiksi pappani on niukkasanaisesti sotamuistojaan kertonut. Menen aina näihin aikoihin vuodesta jollain tavalla sanattomaksi ja yritän olla huomaamaton, sillä tuntuu etten koskaan ole saavuttanut samanlaista olotilaa (=kiitollisuutta) itsenäisyydestä kuin mitä miellän että täytyisi olla tunteakseen itsensä etuoikeutetuksi olla suomalainen. Itsenäisyyspäivisin minua hieman junttaa lanttuun se teema, että joku taho tekee uutisen tyyliä se että haastatellaan muutaman kuukauden maassa asunutta maahanmuuttajaa, joka kertoo olevansa ylpeä ja onnellinen itsenäisestä Suomesta. Mietin usein itseni siihen ja tulee huutavavääryys-olo, että miksei minusta tunnu tuolta! Vaikka olen sentään jo yli 30 vuotta tätä palaa maata asuttanut.
Terveisin Janne, jolle usein tulee identiteettikriisi viikolla 49. 😀
Ninni – 22:01, Keskiviikkona 2. Joulukuuta 2009.:
Ei kai itsenäisyyspäivänä ole pakko tuntea juuri jollakin tavalla.. Tai toisaalta on väärin sanoa, että joku tunne on väärä tai sopimaton. Ei tunteita voi valita, ne vain tulevat ja olevat. Oikeastaan minä uskon, että esim. itsenäisyyteen on 5+ miljoonaa tapaa suhtautua, eikä yksikään niistä ole toista ”oikeampi” tai ”väärempi”. 🙂