Ajan voima

Ennätin syksyn ensimmäiselle aerobic-tunnille torstaina ja perjantaina olikin vuoro koetella ikonimaalarin taitoja.

Aerobic on mieluista vaihtelua balettiin, mutta en pääse eroon siitä pakosta tehdä liikkeet mahdollisimman huolellisesti ja tarkasti. On kuin selkäni takana olisi aina joku tarkkaavine silmineen, valmiina sanomaan jotain liian alas nostetusta kädestä tai jalasta. On vaikea tottua siihen, ettei aerobicissa puututa sellaiseen.

Menin bicciin pyöräillen. Matka ei ollut pitkä, kun oman kunnan puolella harrastetaan. Matkan lyhyydestä huolimatta oli todella vetämätön ja väsynyt olo. Se parani ihmeesti tunnin aikana – tuntui kuin olisin saanut liikunnasta lisää virtaa. Se riehakas meno vei mukanaan ja kotimatka sujui höyhenen keveydellä.

Perjantaina sain luonnosteltua suojelusenkelin ääriviivat ikonipohjalle. Lievää epätoivoa leijui ilmassa, kun viivani oli vuorotellen paksua ja ohutta, mutta alati vapisevaa ja aaltoilevaa. Vilkuilin aina välillä vieressä istuvan PuoLiskoisen tasalaatuista työtä ja mieleni mustui. Muutkin kurssin ikonimaalareista tuntuvat olevan joko vanhoja konkareita, tai sitten hyvin lahjakkaita aloittelijoita. Ei saisi vertailla itseään muihin, mutta pelkään olevani kurssin heikoin osanottaja. Ne ääriviivat olivat kuin humalaisen tai pikkulapsen kädestä!

Tänään kaivoin ikonin alun käsilaukustani, kun olin kirjastossa. Se ei enää näyttänyt ollenkaan niin mahdottomalta kuin eilen illalla. Ihmeellinen on ajan voima! Sen sanotaan kultaavan muistot, mutta se myös tasoittelee hellästi horjuvia viivoja ja kiinnittää huomion kokonaisuuteen yksityiskohtien sijaan.

Kirjastolöytö

Luen Axel Madsenin kirjoittamaa herkullista elämänkertaa Coco Chanel. Madsen on aiemmin kuvannut elämänkerturin kynällä sellaisia henkilöitä kuin Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir ja Yves Saint Laurent. Coco Chanelin elämänkerrassa voi aistia menneen maailman: 1900-luvun alun tiukkarajaisen sosiaalisen kosmoksen kunniallisine ja vähemmän kunniallisine naisineen ja miehineen, joiden kunniallisuudella ei ollut niin väliä.

Se maailma huomasi pienet erot hattujen koristelussa, hameenhelman pituudessa ja puseron kirjonnassa. Siinä todellisuudessa Coco Chanel oli todellinen pioneeri ja eteenpäin pyrkivä tienraivaaja, joka onnistui kääntämään heikot lähtökohdat voitokseen.   

1 comments

  1. Ninni says:

    Janne B. – 23:45, Lauantaina 26. Syyskuuta 2009.:
    Voi miten loistavan kirjastolöydön teit! : ) Luin saman kun se ilmestyi joskus 90-luvun alussa. Mie odotan kovasti elokuvaa kyseisestä ranskalaisesta, on tulossa ensi-iltaan ensi kuussa. Nyt parhaillaan on menossa joku filmi CC:n ja Igor Stravinskyn suhteesta mutta trailerin perusteella en aio mennä ihmettelemään. Vaan sitä toista kehtaa tämäkin Janne mennä katsomaan!

    Minkä kokoinen taulustasi tulee?

    Ninni – 0:55, Sunnuntaina 27. Syyskuuta 2009.:
    Taidamme sitten mennä katsomaan samaa elokuvaa. 🙂 Kertoilin siitä jo PuoLiskoisellekin, valmistelin tulevaan. Toive kun olisi mennä kahdestaan, jos vain mahdollista.

    Tämä uusin ikoni on pienin tekemäni, sen kuva on noin postikortin suuruinen, plus muutaman sentin reunat. Suojelusenkeli on aihe! Se pienuus asettaa omat haasteensa, sen olen tullut jo huomaamaan!

    Ansku – 9:50, Sunnuntaina 27. Syyskuuta 2009.:
    Olen huomannut aerobicissa ihan saman jutun itsestäni. Koko ajan pitäisi tehdä täydellisesti, ja jos mokaa, tulee heti tunne ”näkiköhän kukaan”. Vaikka ei siellä kyllä kukaan ehdi toisia varmasti tarkkailemaan! 🙂

    Voi, innolla jo odotan, että saat maalauksen valmiiksi! Pidän siis selviönä, että tänne saadaan siitä kuvia! 😉

    Ninni – 19:38, Sunnuntaina 27. Syyskuuta 2009.:
    J. ehdotti vaihekuvien ottamista siitä ikonista! Minusta ajatus oli hyvä, mutta se muuttui huonoksi siinä perjantai-illan kuluessa. Varmasti jos joku näkisi ikonin tuossa nyt olevassa tekemisen vaiheessa, niin paheksuisi tai pettyisi pahasti!

Kommentointi on suljettu.