Olen taas askarteluinnostuksen vallassa, vaikka pääsiäiskorttikatastrofin jälkeen ajattelin jättää kaiken sellaisen sikseen. Epäonnistumisen jälkeen on hetken ajan lyöty olo, mutta aina siitä notkosta noustaan. Nyt olen alkanut väkertää postikortteja taas kerran. Kevään kuluessa ne saavat ilahduttaa (?) monia läheisiä. Jos onnistuvat siedettävästi, niin laitanpa kuvia tänne blogiin.  

Näin tänään kukon televisiossa. PuoLiskoinen sen bongasi ja osoitti minulle opiksi vastaisen varalle. Telkussa terhentävä kukko oli tumma, taisi olla peräti musta.

Karkuri

Sotaromaanista tulee väistämättä mieleen Linnan Tuntematon sotilas ja Remarquen Länsirintamalta ei mitään uutta. Jonkun ajatukset voivat harhailla aina Alistair McLeaniin ja hänen vauhdikkaisiin romaaneihinsa asti. Mutta kokonaan toiset kasvot antaa sodalle Helvi Hämäläisen kirjoittama Karkuri. Se antaa sodalle naisen kasvot, kotirintaman kasvot. Karkuri on kertomus rakkauden ja velvollisuudentunnon välisestä ristiriidasta.

Luin tämän kirjan jo ennen pääsiäistä ja se kummittelee yhä mielessäni. Helvi Hämäläinen on paremmin tunnettu runoilijana, joten romaani on rikas kielikuvista. Sanat eivät ole vain sanoja, ne luovat pieniä tunnelmapalasia, ihmisen ja luonnon välisen yhteyden voi aistia. Hämäläinen kertoo pienen kylän tarinan jatkosodan ajalta. Rintamalla on menossa rauhallinen kausi, tyyntä myrskyn edellä: Kannaksen suurhyökkäyksen veriset päivät ovat vielä edessä. Syrjässä kylän keskustasta elää Tyyne, jonka mies Erkki ei ole rintamalla. Hän pakoilee, asuu metsässä ja välillä kotonaankin. Koko kylä tietää tilanteen, mutta kukaan ei ilmoita asiaa viranomaisille. Kylän ihmisten suhtautuminen karkuriin ja hänen vaimoonsa vaihtelee. Moni nainen tuntuu ymmärtävän pariskunnan ratkaisun, moni mies tuomitsee.

Tilanne on suhteellisen vakaa, kunnes Tyynen raskaus muuttaa kaiken. Raskautta ei voi loputtomiin kätkeä ja salata, se näkyy ja tekee tilanteen julkiseksi. Jokainen joutuu ottamaan siihen kantaa tavalla tai toisella. Synnyttäjää on autettava, tietämättömän leikkiminen ei enää onnistu.

155 sivua pitävät sisällään kuolemanpelon, elämänhalun, rakkauden ja luopumisen. Niin vaikeaa tuomita, niin helppoa ymmärtää.