Ura on ennen vanhaan tarkoittanut kourua, polkua, vakoa, veden uomaa ja vieläpä järkeä & oikeaa mielentilaa. "Olla uralla" on tarkoittanut samaa kuin olla järjissään. Hyvin siis voi vaatimatonkin itseään kutsua uraohjukseksi, tai sanoa edenneensä urallaan ihan kohtuullisesti. Ja pieni hymy päälle.

Järki taas on alkuun tarkoittanut riviä tai järjestystä, riviin panemista. Ihan johdonmukaista minun mielestäni: samalla tavalla kun järjestämme kotiamme voimme järjestellä myös pääkoppaamme, jos kykyä ja tahtoa riittää. Järjestys edustaa toimivuutta. Työpöytä puhtaana rojusta ja turhasta paperista, käsitteet päässä järjestyksessä ja faktat ojennuksessa. 

Viisas tulee kantagermaanin nimisanasta wisaz. Kantagermaanin wisa-sanan pohjana on indoeurooppalaisen kantakielen sanavartalo ueid – nähdä. Viisaaksi tulee se, joka näkee. Ei liene tämäkään tyhmemmin todettu? Viisas on se, joka näkee – ei vain katso. Kaikki osaavat katsoa, harva nähdä. Katsominen on silmän mekaanista toimintaa. Näkemiseen tarvitaan sen silmän lisäksi ymmärrystä.   

Uran, järjen ja viisauden alkuperää koskevat tiedonmurut nokin Veijo Meren Sanojen synnystä.