Löysin metsästä mielenkiintoisen mustan marjan. Ensin luulin sen olevan jättimäiseksi kasvaneen mustaviinimarjapensaan tuotos ja riensin innokkaana laittamaan sen suuhuni. Hampaat tekivät tehtävänsä ja löysivät pienen kiven todella pahanmakuisen marjan sisältä. Syljin sen pois.

Suu on viisaampi silmiä: marja olikin tuomenmarja ja sellaisena myrkyllisten kategoriaan kuuluva. PuoLiskoinen tenttasi minua varmistaakseen, että taatusti olin sylkenyt synkän marjan pois. Emme havainneet minussa kuoleman oireita, joten näin elämä taas jatkuu normaaliin tapaansa.

Lukulampun alla..

Olen uppoutunut Richard Powersin romaaniin Laulut joita lauloimme. Se vie mennessään. Se on kertomus Amerikasta sellaisena kuin se oli, ja sellaisena kuin siitä tuli. Se on kertomus syntymisestä väärään aikaan väärässä paikassa vääristä vanhemmista, ja kuinka kaikki kuitenkin voi olla niin oikein siitä huolimatta. Se on matka Eisenhowerista John Kennedyyn ja aavistukseen Obamasta. Se on kirja musiikista, ajasta ja harmonian etsimisestä.

En osaa sanoa saako klassista – ja eritoten barokkimusiikkia – rakastamaton kaikkea irti tästä romaanista. Itselleni ainakin teksti toimii Bachin sävelien myötä. Kun Delia Stromin tytär laulaa äitinsä hautajaisissa Bist du bei mir, niin on kuin päässäni alkaisivat soida hartaan hitaasti urut ja sen oivaltaa taas – sen, kuinka musiikki voi olla yhteinen koti kodittomille.

Tässä romaanissa kaksi lahjakasta nuorta miestä etsii paikkaansa ja aikaansa. Juutalaisen isän ja mustan äidin lapset ovat kuitenkin muukalaisia kaikissa yhteisöissä. Isän ateismi sulkee heidät eurooppalaisen holokaustia sulattelevan juutalaisyhteisön ulkopuolelle, kun taas äidin vaalea mustuus ei liitä heitä selkeästi värilliseenkään väestönosaan. He ovat kummajaisia, vieraita.

Jos Tolstoi tai Dostojevski eläisi tänään, niin osaisin kuvitella jomman kumman kirjoittavan tuon tyyppisen kirjan. Laulut joita lauloimme on niin selkeästi perinteinen lukuromaani, oma pieni maailmankaikkeutensa. Toisaalta se on myös monimerkityksellinen aitoon 21. vuosisadan tyyliin.