Olen lukenut jokin aika sitten lainaamaani Simon Sebag Montefioren kirjaa Nuori Stalin. Se on ansiokas ja yksityiskohtainen kuvaus Stalinin varhaisvuosista. Kirjoittaja sortuu kuitenkin mielestäni ajatusvirheeseen yrittäessään etsiä Stalinin poikavuosista merkkejä hänen tulevasta kohoamisestaan diktaattoriksi. Stalin oli päällepäsmäri kouluaikoinaan ja sitä seuranneessa rikolliselämässä, mutta niin oli moni muukin. Röyhkeys ja aggressiivisuus eivät ole mitenkään harvinaisia ominaisuuksia tällaisissa nuorissa miehissä.

Jokaista Stalinia kohti on olemassa tuhansia samanlaisia pikku egoisteja ja välkkypäitä, joista ei kuitenkaan tule yhtään mitään suurta. Stalinin takana ovat hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa ja ulkoisten olosuhteiden sopivuus. Aika, paikka ja yksilön ominaisuudet ovat yhtä kuin Stalin. Mitään näistä ei voi jättää pois, niiden leikkauspisteessä on valtiomies-Stalin. Jos Stalin olisi syntynyt esimerkiksi Nikolai I:n aikaan, niin tuskinpa hän olisi tavallista rötöstelijää kummoisemmaksi päätynyt. Vaadittiin liitoksistaan natiseva keisarikunta toimimaan astinlautana maineeseen. 

Stalinin lapsuuteen kuului paljon pahoinpitelyä. Alkoholisoitunut isä löi poikaansa ja selkäsaunoja antoi myös poikaansa palvova äiti. Mutta tästäkään ei voi vetää mitään suoria johtopäätöksiä koskien tulevaa. Vielä sata vuotta sitten lasten lyöminen ei ollut mitenkään harvinaista, harvinaisempaa taisi olla fyysisen kurituksen puuttuminen. Stalinia lyötiin ja Hitleriä myös, ja heidän kanssaan kokonaista ikäluokallista saksalaisia, venäläisiä, ranskalaisia ja suomalaisia lapsia. 

Katsomme nykyisyydestä menneeseen yrittäen selittää sitä. On inhimillistä haluta ymmärtää, löytää syitä pahuuden syntymiselle. Jos syyt löydetään, niin tapahtumien toistuminen voidaan ehkäistä – tämähän se ajatus on. Minä vain en usko minkään selkeän yksittäisen tekijän selittävän massamurhaajan syntyä. Kaikista selkäsaunoitetuista lapsista ei tule väkivaltaisia aikuisia. Selkäsaunoja saamaton voi toisaalta aivan hyvin turvautua massiiviseen väkivaltaan saavuttaakseen päämääränsä. Kaikki on kiinni päämäärän suhteuttamisesta ihmiselämän arvoon. Joillekin ihmisille päämäärä pyhittää keinot ja silmissä siintävä tavoite on suurempi kuin ihmiselämän arvo. Varsinkin jos ihmiselämän omistaja ei jaa samoja unelmia ja visioita. 

Jos Stalinin äiti ei olisi niin päättäväisesti ajanut poikaansa opin tielle, niin hänestä tuskin olisi muuta tullut kuin suutari isänsä tapaan. Se ei kuitenkaan tarkoita historian muuttumista: joku toinen räyhähenki olisi varmasti tullut hänen sijalleen. Aika ja paikka olivat sellaiset. 

Amazon.co.uk

Jo kauan sitten teimme päätöksen rajoittaa kirjojen hankkimista. Kirjahyllyt pursuavat ja tilanne alakerrassa on epätoivoinen. Nyt kuitenkin sorruimme taas tekemään tilauksen amazon-nettikirjakaupasta. 

Onneksi tuolla pihalla on ulkorakennus, jossa tällä hetkellä on polttopuita, haravia ja sen sellaista. Jos kirjojen määrä kasvaa tästä, niin voimme aina muuttaa sinne asumaan ja jättää talon suosiolla kirjoille. Melko viileä kotihan se olisi, mutta pianhan on kesä.