On onni elää vasenkätisenä 2000-luvulla. Aiemmin olisi tuon ominaisuuden vuoksi saanut kantaa melkoista ennakkoluulojen kuormaa mukanaan. Näin ainakin kertoo Väärän käden maailma: vasenkätisten historiaa. Siteeraan näkemystä, joka kirjan mukaan julkaistiin Medical Recordissa vuonna 1886: "Oikeakätisyys on hinta, joka on maksettava täydellisemmästä ja kyvykkäämmästä yhteiskunnasta, kun taas vasenkätisyys näyttää olevan jonkinlainen arkaismi, paluu primitiiviseen tilaan." 

Brysselin yliopiston psykofysiologian laboratorion työnjohtaja Josefa Ioteyko oli samoilla linjoilla vielä vuonna 1916. Hänen mukaansa vasenkätisyys on jättikasvuisuuteen tai kääpiöyteen verrattavissa oleva poikkeavuus. Hän myös kannattaa lämpimästi näkemyksiä vasenkätisistä degeneroituneina, rikollisuuteen ja mielipuolisuuteen taipuvaisina ihmispoloina. 

Minun kohdallani voidaan tosiaankin puhua myöhäisen syntymän armosta. Kerran vain aloin mietiskellä saatuani kohteliaisuuden käsialastani, joka on kuuleman mukaan kaunista, "vaikka oletkin vasenkätinen". Vaikka. Siitä huolimatta, että. Vähän kuin kiittelisi kädetöntä, joka osaa maalata käyttäen varpaitaan – tässä on kysymys voitetusta vammasta, viasta, josta huolimatta ihminen loistaa.