PuoLiskoinen ja muut metsästäjät ovat epänormaalin harrastuksen pauloissa. Näin ainakin arvelee jyväskyläläinen psykologi*. Aseet ovat tappava harrastus, eikä nykymaailmassa ole kuuleman mukaan enää tarpeen haluta tappaa eläimiä. Ehkäpä ne kauppojen 400 gramman paistijauhelihapaketit ovat sinne kävelleet jostakin ihan itsestään. Ehkä ne ovat ruoanvalmistusmassaa, tyhjästä materialisoituneita, meille suotuja jonkun tuntemattoman jumalan hyvänsuovasta armosta.

En tiedä tuosta jutusta tarpeeksi käsittääkseni tämän ihmisen perusteluja. Onko perimmäisenä tarkoituksena kehottaa meitä kasvissyöntiin? Eläinten tappaminenhan on, valitettavasti, edelleenkin innostavaa toimintaa. Ainakin jos aiomme pysyä lihamakaronilaatikossa ja kinkkukiusauksessa.

Minusta on melkein huvittavaa leimata metsästys epänormaaliksi. Niin vähän kuin tuo harrastus minua kiehtookaan, niin isäni metsästi, isoisäni metsästivät ja mieheni metsästää – ja sattuu olemaan yksi tasapainoisimmista tuntemistani ihmisistä.

Minua ei kiinnostaisi istua metsässä tuntikaudet puhumatta mitään. Mutta jos toinen vaihtoehto olisi elää ilman lihaa, niin mistäpä sitä tietää millaisia uusia ulottuvuuksia sitä löytäisi itsestään.

Kun nyt on selvitelty epänormaaleja harrastuksia, niin seuraavaksi voitaisiin alkaa etsiä epänormaaleja ammatteja. Miten olisivat vaikkapa teurastaja, lihankäsittelijä ja kalastaja? Mikä synkkä salaisuus saakaan ihmiset hakeutumaan näille aloille?  

*) En ole yhtään yllättynyt siitä, että asialla on taas kerran psykologi.