On taas aika heilua imurin kanssa ja tanssia hidasta valssia moppi parina. Siistiä tulee ja kun aikaa jää, niin sitten luetaan. Aloitin Tito Collianderin muistelmateosten parissa: sain luettua Lapsuuteni huvilat ja nyt siirryn Aarnikotkan pariin. Collianderin kuvaama monikansallinen sukuperimä tuntuu tutulta ja todelta. Omassa suvussanikin on oltu liikkuvaisia ja vaellettu ympäri Eurooppaa.
Mynämäen kirjastossa on melkoisen mielenkiintoinen näyttely meneillään. Ensi viikonloppuna juhlitaan kotikunnassani Antti Lizeliusta: hänen syntymästään tulee 12.10. kuluneeksi 300 vuotta. Kirjastossa käydessäni sain nähdä kirkollista esineistöä 1700-luvulta. Vanha alttaritaulu oli esillä, samoin vaivaisukko. Ja hieman raadollisempiakin vekottimia oli näytteillä, esimerkiksi häpeärangaistuksiin käytetty jalkapuu.
Mynämäki saa olla ylpeä Lizeliuksesta, Raamatun kääntäjästä, sanomalehtimiehestä ja köyhäinhoidon uudistajasta.