Olen lukenut Märta Tikkasen avioliittokuvausta Kaksi: kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta. Kirjan nimi jo herättää ajatuksia. Avioliitossahan pitäisi ihmisiä olla kaksi ja perheessä mieluiten kaksi aikuista. Kirjaa lukiessa vain tulee mieleen, että tuossa liitossa aikuisia olikin vain yksi. Ja perheessä miehen asemasta mieslapsi, joka ei (muka) saa paistia uuniin, vaikka vaimo on sairaslomalle määrätty kävelykepikäs. Mieslapsi, jonka ryyppääminen ja egoismi vaikuttavat koko perheeseen, eikä vähiten lapsiin. Mies hoitaa omien kirjallisten kunnianhimojensa tyydyttämisen oli lapsia yksi tai viisitoista. Vaimo sen sijaan joutuu vaipparallin, ruoanlaiton ja kotihommien jälkeen etsimään yöstä minuutteja oman luovuutensa hetkille. 

Kirjasta välittyy kyllä puolisoiden välinen syvä tunne – siinä mielessä heitä oli kaksi – mutta itse olisin osoittanut ovea moiselle miehelle. Tai astunut siitä ulos itse. Ehkä minulta puuttuu hoivaamisvietti: en oikein tunne vetoa näihin mieslapsiin.  

Kirjassa oli kuitenkin aika hauska anekdootti Henrik Tikkasen visiitistä eräässä saaristolaiskaupassa. Hän oli kysynyt Fazerin suklaata ja saanut vastaukseksi, että kaupassa on vain Pandaa. Fazeria ei voi hyllyille ottaa, se kun ostetaan heti pois! 

2 x Ian McEwan

PuoLiskoinen ja minä luemme kumpikin Ian McEwania. PuoLiskoinen sai juuri loppuun Rannalla ja itse luin Amsterdamin. Syksyiset lomapäivät ovat kuluneet nopeasti – liian nopeasti. Niihin on kuulunut barokkimusiikkia, kermatoffeeta, kirjastokäyntejä, hulluja elokuvia ja hyvää ruokaa. Syksyn värit ovat huikaisevan kauniita erityisesti pihavaahterassa. Huomaan pelkääväni tuulisia säitä ja lehtien liitämistä maahan. Tahtoisin ajan pysähtyvän juuri tähän syksyn vaiheeseen edes pieneksi hetkeksi.