Elokuu saapuu ja alkaa vetää rajaa kesän ja syksyn väliin. Kirkossa tämä päivä on kunniallisen ja eläväksi tekevän Ristin esiintuominen. Juhlan alkuperästä on parikin erilaista versiota. Yhden käsityksen mukaan Konstantinopolissa oli tapana elokuussa – tautien ja epidemioiden ollessa pahimmillaan – kantaa ristiä läpi kaupungin.

Venäläisessä perinteessä tämä päivä liittyy olennaisesti vuoteen 988 ja suuriruhtinas Vladimir Suuren silloin ottamaan kasteeseen. Vladimir Suuresta tuli isoäitinsä Olgan tavoin hurskas kristitty ja kristinuskon levittäjä venäläisten keskuudessa, mutta aivan ilman maallisia motiivejakaan ei tämä kääntymys ollut: Vladimir teki siitä sopimuksen Bysantin keisarin kanssa ja sai vaimokseen bysanttilaisen prinsessan Annan, keisarin sisaren. Bysantin prinsessoja ei pakanoille annettu. 

Kirjastossa

Olin sekä Mynämäen että Raision kirjastoissa tänään. Ilma oli mielettömän painostava ja kummassakin kirjastossa henkilökunta ja asiakkaat pohtivat lähinnä pian tulevaa ukonilmaa. "Sen täytyy tulla.." .."ainakin rankkasade tulee.." .."Täytyyhän tämän johonkin loppua.." 

Matkalla kotiin ostin kaupasta leivonta-aineita (ihan kuin kotona ei olisi muutenkin jo riittävän kuuma ilman uunin paahtamista) ja toden totta, taisipa peltilemmikin tuulilasiin napsahtaa yksi tai kaksi sadepisaraa. Jihuu. 

Aloitin Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet.  Nautin joka sanasta.