Pitkät automatkat muuttuvat siedettäviksi – nautittavia ne eivät ole koskaan – äänikirjojen ansiosta. Olimme Itä-Suomessa synnyinseuduillani, mutta matka sinne kului muinaisen Egyptin maisemissa: lainasimme kirjastosta Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen ja kuuntelimme sitä. Kotiin päästessämme ennätimme juuri väärän kuninkaan päivään asti, eli palvelija-Kaptahin henki on pian höllässä.

Kirja on luettuna erilainen elämys kuin kuunneltuna. Sinuhe on vanha tuttavani – luin sen ensimmäisen kerran 12-vuotiaana. Kirja lienee hyvä silloin, kun sillä on annettavaa vähän kaiken ikäisille lukijoille. 12-vuotiasta lumosivat ja kammottivat muumioinnin taidonnäytteet ja Kuoleman talo. 36-vuotias keskittyy romaaniin filosofisena opuksena rakkaudesta, rakkauden saavuttamattomuudesta ja ihmisluonnosta.