Mitä eläin sanoisi?

Jotkut uskovat eläinten osanneen puhua ennen syntiinlankeamusta. Se oli sitä Paratiisin aikaa, parempaa kuin tämä nykyinen on. Ja sanotaanhan toisaalta käärmeenkin puhuneen, houkutelleen ja järkeilleen. Ensimmäisten ihmisten synnin jälkeen eläimet olisivat menettäneet tuon kykynsä samalla kun ihmisten elämä sai käänteen raskaampaan suuntaan.

Mitä eläin sanoisi, jos osaisi vielä puhua? Koira voisi moittia omistajaansa laiskaksi, jos ei aamulla jaksa herätä viemään lemmikkiä ulos. Kissa voisi sähistä valjaidensa olevan ihan väärää väriä. Marsu vikisisi häkkinsä surkeutta ja haukkuisi ihmiset, vangitsijansa. En ole varma puhuisivatko eläimet meille useinkaan ystävällisesti. Suuria eläimiä, kuten hevosia, voisi huvittaa ihmisen pienuus ja voimattomuus. Sen ne puhumalla toisivat julki.

Minä mietin eläimiä ja unia. Eläinten puhekyky olisi kummallinen asia, mutta kummallista on myös unieni eläinten koko. Henkilöauton kokoisia lemmikkikissoja, kivitalonkin kokoisia. Sellaisen tassun alle olisi ihmisen helppo murskaantua. Ja hännän heilautuksella voisi lyödä nurin kokonaisen ihmislauman.

Unissani nämä jättiläiskokoiset kissat, hirmukissat, ovat olleet ainakin vielä ystävällismielisiä. Korkeintaan hiukan välinpitämättömiä ihmisten suhteen, mutta eivät aggressiivisia.

Lukulampun alla..

.. ovat olleet Edith Whartonin The Buccaneers ja Helvi Hämäläisen Sukupolveni unta. Whartonin Buccaneers on mainio, sitä ei malta jättää kesken. Luin sen viimeksi joskus Turussa asuessani ja nyt uudestaan. Televisiosarjassa monia asioita jouduttiin yksinkertaistamaan: päähenkilön aviomiehestä piti tehdä kummajainen ja homoseksuaali, koska se oli helpoin tapa selittää avioliiton epäonnistuminen. Romaanissa nyanssit tulevat esiin paljon paremmin.

Sukupolveni unta – siinä mainio teos, josta siteerata itsenäisyyspäivänä. Mutta sellaiseen en ole vielä törmännyt mediassa. Miksiköhän? Hämäläinen kirjoittaa oikeudesta surra, oikeudesta pyhään murheeseen ja olemattomasta tuntemattoman sotilaan haudasta. Hän hyökkää koetun unohtamista ja vaikenemista vastaan.