"Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.." Se soi, se menee päähän ja selkäytimeen, läpäisee sydämen ja mielen, sytyttää sielun.
Olimme viime yönä palveluksessa. Noin kello 23 maissa lähdimme ajamaan Turkuun. PuoLiskoinen tuskaili mahdollista myöhästymistämme, kun taas toimet vähän venähtivät ennen lähtöä. Turun Mikaelinkirkkoa ohittaessa huomasimme lystikkään miehen kantavan rintansa ja selkänsä päällä kylttejä, joissa kehotettiin ulkoministeri Kanervaa muistamaan 6. käsky. Ilkka "Tekstiviesti" Kanervahan kai oli Mikaelinkirkossa, kuten myös muutama muu julkimo. Ilmankos oli poliiseja liikkeellä ihan kiitettävästi. Harmi, kun en oivaltanut ottaa kuvaa tästä hilpeästä kylttimiehestä, mutta toisaalta olihan meillä pikku hoppukin.
Kirkossa oli yllättävän paljon tuttua väkeä. Värväsin yhden itseäni pitemmän miespuolisen tuttavuuden ottamaan kuvan PuoLiskoisesta (hän kun pääsi lipunkantajaksi ristisaattoon) siinä vaiheessa, kun saatto ei vielä ollut lähtenyt liikkeelle. Itse en edes oikeastaan osallistunut koko ristisaattoon: olin liian kiireinen hypätessäni heinäsirkan lailla sen edellä ja vierellä kamera käyden.
Palvelus kesti kaikkineen noin neljä tuntia. Suitsutusta, tuohusten valoa, iloa, lämpöä. Pääsiäistroparin hyräilyä, kuiskaten vaihdettuja kuulumisia. Nukahtavia lapsia ja välillä istuvia vanhuksia, suomalaisia ja ulkomaalaisia. Halauksia ja suudelmia. Ja se Johannes Krysostomoksen ihana pääsiäissaarna.
Kello neljältä aamuyöllä olimme taas kotona. Meidän ikkunassamme paloivat ainoat valot varmaan koko kunnan alueella. Koko muu maailma tuntui olevan unessa. PuoLiskoinen meni pian nukkumaan, minä valveille jäin. Nukahdin, kun aamu ikkunan takana oli jo valjennut.
Lihan kidutus, eli balettikuulumisia
Olin baletissakin suurena lauantaina. Ei se (kai) voi väärin olla, kun en kuitenkaan syönyt mitään. Onhan se omalla tavallaan lihan rankaisemista sekin, baletti siis. Onneksi sarjat eivät olleet muuttuneet viime kerralla, kun olin sairaana & siksi poissa. Samat vanhat edelleen ja uusi uutinen: kevään kuluessa seuraa esiintyminen. Onneksi se ei ole kovin pitkä, oikeastaan vain ihan muutaman minuutin mittainen juttu, osa suuremmasta kokonaisuudesta. Harjoittelimme "koreografiaa" tunnin lopussa. PuoLiskoinen uhkasi jo tulla katsomaan ja videoimaan ihmettä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että mies tulee paikalle, kunhan vain jättää suosiolla videokamerat matkasta!
Hyppysarjat olivat taas raskaat, mutta onneksi lihakset eivät ole kipeät, mitä nyt lievää aristusta pohkeiden alaosassa. Venyttelimme oikein kunnolla ennen koreografia-harjoitusta – sekin vaikuttaa paljon. En minä loikkaa kuin Nijinsky, en tosiaankaan. Esityksessäkin tulee olemaan hyppy, mutta onneksi vain yksi, pieni ja vaatimaton sellainen.