Kuninkaallinen kaniini

Kiitos talviloman on tämä viikko ollut harrastukseton. PuoLiskoinen ei ole päässyt työstämään puuta, kumpikaan ei ole päässyt maalaamaan ikoneja ja minulta on jäänyt väliin aerobic ja baletti. Onneksi kirjastot ovat sentään auki!

DeLillon lukeminen innosti jatkamaan Suuren Amerikkalaisen Romaanin etsimistä. Sukelsin pitkästä aikaa Philip Rothin tuotantoon. Intohimon professoria seurasi lukulistalla Hyvästi, Kolumbus. Kolumbuksesta pidän oikein todella: Neilin ja Brendan jo alusta asti tuomittu rakkaussuhde kestää kesän, mutta ilmojen kylmetessä tapahtuu väistämätön. Vain pariskunnan nuoruus estää heitä näkemästä – tai myöntämästä – suhteen ongelmia. Kumpikin kuuluu Amerikan juutalaiseen väestöön, mutta juutalaisia väestöjäkin on paljon enemmän kuin vain yksi. On oikea ja väärä tapa asua, elää, uskoa.

Nyt pidän pientä taukoa amerikkalaisesta proosasta ja nenäni on kiinni Jörn Donnerin teoksessa Miksi olen.

Lauantaina kävimme myös ostoksilla pitkän kaavan mukaan. PuoLiskoisen ollessa Myllyn Prisman kassajonossa kipaisin minä Faunattareen. Koirien ruoka on lopussa ja niille kelpaa vain Royal Canin-chihuahuaruoka, jota Faunatar myy, mutta Prisma ei. Jouduin tyytymään hyvin pieneen pussiin, koska suuret säkit olivat lopussa, eikä nuori myyjä osannut sanoa milloin niitä taas kaupan hyllylle tulisi. 

Kuninkaallinen kaniini on yksi esimerkki kieli poskessa-suomennoksistani. Kummallisesti se on vain mennyt selkäytimeen asti – ihme, etten vahingossa kutsunut ruokaa sillä nimellä eläinkaupassakin. Kuninkaallinen kaniini tekee ruokia muillekin koiraroduille kuin chihuille. Minä en kuitenkaan suostunut tyytymään jonkun toisen kääpiökoirarodun ruokaan. En usko N-koirien hyväksyvän sellaista luopuruutta.